linde

Espanja

Substantiivi

linde m./f. (monikko lindes)

1. raja (erit. kahden omistajan maa-alueen välillä)

Etymologia

latinan sanasta limes ’raja’ (DRAE)

Verbi

linde

1. subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä lindar
2. subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä lindar
3. imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä lindar

Hollanti

Substantiivi

linde m./f. (monikko linden)

1. lehmus

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• zilverlinde

Saksa

Adjektiivi

linde

1. taivutusmuoto sanasta lind:

   yksikön heikko nominatiivimuoto

   yksikön feminiinin akkusatiivimuoto

   yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto

   monikon vahva nominatiivimuoto

   monikon vahva akkusatiivimuoto

Viro

Substantiivi

linde

1. monikon partitiivimuoto sanasta lind