laukata

Suomi

Verbi

laukata (73-A) (taivutus[luo])

1. liikkua laukka-askelin

   Hevoset laukkaavat laitumella.

2. (arkikieltä) edetä nopeasti

   Olemme laukanneet koko päivän paikasta toiseen.

   Laukataanpa nopeasti seuraavaan asiaan.

   Taitaa mielikuvitus hieman laukata.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑu̯kɑt̪ɑˣ/
• tavutus: lau‧ka‧ta

Etymologia

sanan laukka vartalosta lauka- ja suffiksista -ta

Käännökset

1. liikkua laukka-askelin

englanti: canter norja: galoppere portugali: galope

ruotsi: galoppera turkki: dörtnal koşmak unkari: vágtat

Liittyvät sanat

• nelistää

Johdokset

• substantiivit: laukkaaminen

Aiheesta muualla

• laukata Kielitoimiston sanakirjassa