laukata
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
laukata (73-A) (taivutus[luo])
- liikkua laukka-askelin
- Hevoset laukkaavat laitumella.
- (arkikieltä) edetä nopeasti
- Olemme laukanneet koko päivän paikasta toiseen.
- Laukataanpa nopeasti seuraavaan asiaan.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlɑu̯kɑt̪ɑˣ/
- tavutus: lau‧ka‧ta
Etymologia[muokkaa]
sanan laukka vartalosta lauka- ja suffiksista -ta
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- laukata Kielitoimiston sanakirjassa