laukka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Hevosen laukka [1]

Substantiivi[muokkaa]

laukka (9-A) (monikko laukat)

  1. joidenkin maanisäkkäiden, erityisesti hevoseläinten, tapa juosta
    Laukka on kolmitahtista ja siihen kuuluu liitovaihe, jossa kaikki jalat ovat yhtä aikaa ilmassa.
    Laukka voi olla myös nelitahtista, jolloin puhutaan nelistä.
  2. (kasvitiede) varsinkin luonnonvaraisena kasvavista laukkojen (Allium) suvun sipuleista, joista osaa suositaan maustekasveina, käytettävä nimitys
  3. suolavesi, jota käytettiin tuoremakkaroiden säilytykseen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑu̯kːɑ/, [ˈlɑukːɑ]
  • tavutus: lauk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laukka laukat
genetiivi laukan laukkojen
(laukkain)
partitiivi laukkaa laukkoja
akkusatiivi laukka;
laukan
laukat
sisäpaikallissijat
inessiivi laukassa laukoissa
elatiivi laukasta laukoista
illatiivi laukkaan laukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laukalla laukoilla
ablatiivi laukalta laukoilta
allatiivi laukalle laukoille
muut sijamuodot
essiivi laukkana laukkoina
translatiivi laukaksi laukoiksi
abessiivi laukatta laukoitta
instruktiivi laukoin
komitatiivi laukkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lauka-
vahva vartalo laukka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Eläimen juoksutapaa merkitsevän sanan vartalon etymologia on tuntematon. Sanan ensiesiintymä suomen kirjakielessä löytyy niistä lisäyksistä, joita Henrik Gabriel Porthan kirjoitti 1770-luvulla käsin Daniel Jusleniuksen sanakirjaan Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Merkityksessä sipuli tai ruohosipuli sana laukka on vanha germaaninen laina. Merkityksen ensiesiintymä suomen kirjakielessä sisältyy herra Martin 1570-luvulla suomentamaan Kuningas Kristofferin maanlakiin. Yhdyssanassa kynsilaukka se esiintyy Agricolan Rucouskirjassa.[1] Suolavesi-merkityksessä laukka sisältyy suomen kirjakieleen ensi kerran 1678 julkaistuun Henricus Florinuksen sanakirjaan Nomenclatura Rerum brevissima, Latino-Sveco-Finnonica.[2][3]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hietalaukka, karhunlaukka, kiitolaukka, kynsilaukka, laukka-askel, laukkahyppy, laukkakilpailu, laukkaneilikka, laukkaratsastaja, laukkaurheilu, litulaukka, nurmilaukka, purjolaukka, ristilaukka, ruoholaukka, ruokalaukka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • laukka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 233. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 581. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  3. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 134. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.