laukka
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- joidenkin maanisäkkäiden, erityisesti hevoseläinten, tapa juosta
- Laukka on kolmitahtista ja siihen kuuluu liitovaihe, jossa kaikki jalat ovat yhtä aikaa ilmassa.
- Laukka voi olla myös nelitahtista, jolloin puhutaan nelistä.
- (kasvitiede) varsinkin luonnonvaraisena kasvavista laukkojen (Allium) suvun sipuleista, joista osaa suositaan maustekasveina, käytettävä nimitys
- suolavesi, jota käytettiin tuoremakkaroiden säilytykseen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑu̯kːɑ/, [ˈlɑukːɑ]
- tavutus: lauk‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laukka | laukat |
| genetiivi | laukan | laukkojen (laukkain) |
| partitiivi | laukkaa | laukkoja |
| akkusatiivi | laukka; laukan |
laukat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laukassa | laukoissa |
| elatiivi | laukasta | laukoista |
| illatiivi | laukkaan | laukkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laukalla | laukoilla |
| ablatiivi | laukalta | laukoilta |
| allatiivi | laukalle | laukoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laukkana | laukkoina |
| translatiivi | laukaksi | laukoiksi |
| abessiivi | laukatta | laukoitta |
| instruktiivi | – | laukoin |
| komitatiivi | – | laukkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lauka- | |
| vahva vartalo | laukka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Eläimen juoksutapaa merkitsevän sanan vartalon etymologia on tuntematon. Sanan ensiesiintymä suomen kirjakielessä löytyy niistä lisäyksistä, joita Henrik Gabriel Porthan kirjoitti 1770-luvulla käsin Daniel Jusleniuksen sanakirjaan Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Merkityksessä sipuli tai ruohosipuli sana laukka on vanha germaaninen laina. Merkityksen ensiesiintymä suomen kirjakielessä sisältyy herra Martin 1570-luvulla suomentamaan Kuningas Kristofferin maanlakiin. Yhdyssanassa kynsilaukka se esiintyy Agricolan Rucouskirjassa.[1] Suolavesi-merkityksessä laukka sisältyy suomen kirjakieleen ensi kerran 1678 julkaistuun Henricus Florinuksen sanakirjaan Nomenclatura Rerum brevissima, Latino-Sveco-Finnonica.[2][3]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hietalaukka, karhunlaukka, kiitolaukka, kynsilaukka, laukka-askel, laukkahyppy, laukkakilpailu, laukkaneilikka, laukkaratsastaja, laukkaurheilu, litulaukka, nurmilaukka, purjolaukka, ristilaukka, ruoholaukka, ruokalaukka
Aiheesta muualla
[muokkaa]- laukka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 233. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 581. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 134. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.