landmark

Englanti

Substantiivi

landmark (monikko landmarks)

1. maamerkki
2. (maanmittaus, kuvaannollisesti, oikeustiede) rajapyykki; merkittävä tapahtuma

   landmark decision

   landmark discovery merkittävä löytö

   landmark year merkittävä taitekohta

Etymologia

keskienglannin *landmark, muinaisenglannin landmearc

Liittyvät sanat

• milestone