käsipuhelin

[2] Historiallinen seinäpuhelin käsipuhelin ripustettuna

Suomi

Substantiivi

käsipuhelin (33)

1. (uudismerkitys) matkapuhelin
2. (historiallinen) kuuloke tai luuri

   Seinään kiinnitetyn puhelimen torveen puhuttiin ja käsipuhelinta pidettiin korvalla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkæsiˌpuhelin/
• tavutus: kä‧si‧pu‧he‧lin

Etymologia

• yhdyssana sanoista käsi ja puhelin

Käännökset

1. matkapuhelin

Ks. matkapuhelin

2. kuuloke

Ks. kuuloke

Liittyvät sanat

• luuri

Synonyymit

• matkapuhelin
• (puhekieltä) kännykkä

Aiheesta muualla

käsipuhelin Kielitoimiston sanakirjassa