käsipuhelin

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[2] Historiallinen seinäpuhelin käsipuhelin ripustettuna

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

käsipuhelin (33)

  1. (uudismerkitys) matkapuhelin
  2. (historiallinen) kuuloke tai luuri
    Seinään kiinnitetyn puhelimen torveen puhuttiin ja käsipuhelinta pidettiin korvalla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæsiˌpuhelin/
  • tavutus: kä‧si‧pu‧he‧lin

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

käsipuhelin Kielitoimiston sanakirjassa