käsipuhelin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
käsipuhelin (33)
- (uudismerkitys) matkapuhelin
- (historiallinen) kuuloke tai luuri
- Seinään kiinnitetyn puhelimen torveen puhuttiin ja käsipuhelinta pidettiin korvalla.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkæsiˌpuhelin/
- tavutus: kä‧si‧pu‧he‧lin
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. matkapuhelin
Ks. matkapuhelin |
2. kuuloke
Ks. kuuloke |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- matkapuhelin
- (puhekieltä) kännykkä
Aiheesta muualla[muokkaa]
käsipuhelin Kielitoimiston sanakirjassa