kurista

Suomi

Substantiivi

kurista

1. yksikön elatiivimuoto sanasta kuri

Substantiivi

kurista

1. monikon elatiivimuoto sanasta kura

Verbi

kurista (66) (taivutus[luo])

1. pitää matalaa mouruavaa ääntä

   Maha kurisee.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkurist̪ɑˣ/
• tavutus: ku‧ris‧ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kuriseminen

Lähikäsitteet

• kurnuttaa

Aiheesta muualla

• kurista Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kurista

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuristaa
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuristaa
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuristaa