kuoma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuoma (10)

  1. (erityisesti puhuteltaessa, vanhahtava) ystävä, kaveri

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkuo.mɑ]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: kuo‧ma

Etymologia[muokkaa]

  • muinaisitäslaavin sanasta кумъ ‎(kumŭ, ”kummitäti”) tai кума ‎(kuma, ”kummitäti”)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuoma Kielitoimiston sanakirjassa