kuolata

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kuolata (73) (taivutus)

  1. erittää kuolaa; sotkea kuolalla
  2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) himoita, haluta
    Minä kuolasin hänen perään.
  3. (murteellinen) soittaa suutaan
    Älä koita minulle kuolata.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuo̯lɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: kuo‧la‧ta

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuolata Kielitoimiston sanakirjassa