kuolata
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
- erittää kuolaa; sotkea kuolalla
- (arkikieltä, kuvaannollisesti) himoita, haluta
- Minä kuolasin hänen perään.
- (murteellinen) soittaa suutaan
- Älä koita minulle kuolata.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuo̯lɑt̪ɑˣ/
- tavutus: kuo‧la‧ta
Etymologia[muokkaa]
sanan kuola vartalosta kuola- ja suffiksista -ta[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuolata Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.