loukata

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

loukata (73-A) (taivutus)

  1. ~ (akk.) satuttaa itsensä (fyysisesti)
    Pekka loukkasi lenkkeillessään polvensa.
  2. ~ (part.) satuttaa jotakuta toista (henkisesti)
    Eevan sanat loukkasivat minua verisesti.
  3. ~ (part.) herjata
  4. ~ (part.) loukata jonkun oikeuksia johonkin
    Venäläinen kone loukkasi Suomen ilmatilaa.
    Mainoskatkot voivat loukata elokuvan eheyttä ja sitä kautta tekijän moraalisia oikeuksia.
  5. kulkea maiden rajan yli ilman lupaa

Etymologia[muokkaa]

Samasta ääntä jäljittelevästä vartalosta, josta on johdettu myös loukku. Konkreettisessa merkityksessä sana on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen. ’Mielipahan aiheuttamisen’ merkityksessä se on esiintynyt 1700-luvulta lähtien. Läheisiä sanoja lähisukukielissä: inkeroisen loukata, karjalan loukahtoa ja loukahuttaa.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • loukata Kielitoimiston sanakirjassa

Inkeroinen[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

loukata

  1. vahingoittaa puristamalla tai litistämällä[1]

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.