kumminkin
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]kumminkin (kielteisessä yhteydessä kumminkaan)
- kuitenkin
- Jospa kumminkin yrittäisit.
- Se tuote on valitettavasti loppunut. –Ikävä juttu! No, kiitos kumminkin!
- Turha pyytää, ei hän kumminkaan tule.
- Et sinä kumminkaan siellä viihtyisi.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkumːiŋkin/
- tavutus: kum‧min‧kin
Etymologia
[muokkaa]- merkityksenkehitys on luultavasti käynyt seuraavasti: ’molemminkin tavoin’ > ’kummassakin, -kaan tapauksessa’ > ’joka tapauksessa, kaikesta huolimatta’[1]
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kumminkin Kielitoimiston sanakirjassa
- kumminkin Suomen murteiden sanakirjassa
- kumminkin Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 819 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Pronomini
[muokkaa]kumminkin
- (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta kumpikin
Substantiivi
[muokkaa]kumminkin
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin enkliittimuoto sanasta kummi
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivin enkliittimuoto sanasta kummi
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.