kumminkin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

kumminkin (kielteisessä yhteydessä kumminkaan)

  1. kuitenkin
    Jospa kumminkin yrittäisit.
    Se tuote on valitettavasti loppunut. –Ikävä juttu! No, kiitos kumminkin!
    Turha pyytää, ei hän kumminkaan tule.
    Et sinä kumminkaan siellä viihtyisi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkumːiŋkin/
  • tavutus: kum‧min‧kin

Etymologia[muokkaa]

  • merkityksenkehitys on luultavasti käynyt seuraavasti: ’molemminkin tavoin’ > ’kummassakin, -kaan tapauksessa’ > ’joka tapauksessa, kaikesta huolimatta’[1]

Pronomini[muokkaa]

kumminkin

  1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivi sanasta kumpikin

Substantiivi[muokkaa]

kumminkin

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin enkliittimuoto sanasta kummi
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin enkliittimuoto sanasta kummi

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kumminkin&oldid=4415006”