kestrel

Englanti

Substantiivi

kestrel (monikko kestrels)

1. haukka (lajit joille on tyypillistä ruskea väritys ja metsästys liitelemällä 10–20 metrin korkeudessa ja syöksymällä saaliinsa kimppuun)
2. (erityisesti) tuulihaukka (Falco tinnunculus)

Liittyvät sanat

• hawk, falcon