karkuretki

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karkuretki (7)

  1. jonkun tai jonkin karkaamisen ja palaamisen välillä kokema
    Kissa palasi karkuretkeltään.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrkuˌret̪ki/
  • tavutus: kar‧ku‧ret‧ki

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista karku- ja retki

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]