kalme
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kalme (gen. kalme, part. kalmet)
- (arkeologia, historia) (yleensä maanpäällisistä tarhahaudoista tai vastaavista koostuva) kalmisto
Taivutus
[muokkaa] Näytä/piilota taivutustaulukko
| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | kalme | kalmed |
| genetiivi | kalme | kalmete |
| partitiivi | kalmet | kalmeid |
| illatiivi | kalmesse | kalmetesse kalmeisse |
| inessiivi | kalmes | kalmetes kalmeis |
| elatiivi | kalmest | kalmetest kalmeist |
| allatiivi | kalmele | kalmetele kalmeile |
| adessiivi | kalmel | kalmetel kalmeil |
| ablatiivi | kalmelt | kalmetelt kalmeilt |
| translatiivi | kalmeks | kalmeteks kalmeiks |
| terminatiivi | kalmeni | kalmeteni |
| essiivi | kalmena | kalmetena |
| abessiivi | kalmeta | kalmeteta |
| komitatiivi | kalmega | kalmetega |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kalme
- monikon partitiivimuoto sanasta kalm