kallistaa
Suomi
[muokkaa]
Verbi
[muokkaa]kallistaa (53) (taivutus[luo])
- kääntää kallelleen
- Hän kallisti päätään.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑlːist̪ɑːˣ/
- tavutus: kal‧lis‧taa
Etymologia
[muokkaa]samasta germaanisesta kannasta, kuin sanat kallas, kalteva, kaltto ja *kalsi (kallellaan, kallelleen)[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kallistus
- verbit: kallistautua, kallistella, kallistua
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kallistaa Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]kallistaa (53) (taivutus[luo])
- tehdä kalliimmaksi, nostaa hintaa
- Kohoava polttoaineen hinta kallistaa autoilua.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑlːist̪ɑːˣ/
- tavutus: kal‧lis‧taa
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: kallistua
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kallistaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”kallistaa”.