käenpoika

Suomi

Substantiivi

käenpoika

1. vaimon uskottomuuden seurauksena vieraan miehen poika, jonka toinen mies on kasvattanut omanaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈkæenˌpoi̯kɑ/
• tavutus: kä‧en‧poi‧ka

Etymologia

yhdyssana osista käki (genetiivi) ja poika

Liittyvät sanat

• aisankannattaja