juro

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: juró, ĵuro

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

juro (1) (komparatiivi jurompi, superlatiivi juroin) (taivutus[luo])

  1. vähäpuheinen ja totisen oloinen, jäyhän yksitotinen ja usein omissa oloissaan paikallaan pysyvä
    Matti osoittautui mukavaksi kaveriksi vaikka vähän juro onkin.
    Jurot kalat eivät hevin ui pyydykseen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjuro/
  • tavutus: ju‧ro

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • juro Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

juro m. (monikko juros)

  1. pysyvä omistusoikeus
  2. (historia) eläke (vastineeksi kruunulle lainatuista rahoista tai kuninkaan myöntämänä)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

juro

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä jurar