totinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
totinen (38) (komparatiivi totisempi, superlatiivi totisin) (taivutus[luo])
- vakava ja hymytön
- (vanhahtava) todellinen
- Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. (1. Joh. 5 (KR 1933/38))
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ot̪inen/
- tavutus: to‧ti‧nen
Etymologia[muokkaa]
Johdos sanasta tosi (toti- + -(i)nen).
Merkitysero sanaan todellinen on syntynyt 1800-luvulla[1].
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- totinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Aila Mielikäinen: Maallista, ajallista, inhimillistä. Monikäyttöiset llinen-johdokset Agricolasta nykypäivään. Kielikello, 2010, nro 1. Artikkelin verkkoversio.