Siirry sisältöön

juljeta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

juljeta (74-L) (taivutus[luo])

  1. (yleensä negatiivisissa yhteyksissä) rohjeta, uskaltaa, kehdata
    Kuinka julkeat tulla minun temppeliini, sinä kirottu kuolevainen!?
    Ettäs julkeat! = ’Että kehtaatkin!’

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjuljet̪ɑˣ/
  • tavutus: jul‧je‧ta

Etymologia[muokkaa]

  • samasta vartalosta, josta on johdettu myös adjektiivi julkea.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.