julkea

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

julkea (15) (komparatiivi julkeampi, superlatiivi julkein) (taivutus[luo])

häpeämätön, röyhkeä

Ääntäminen[muokkaa]

IPA: /ˈjulkeɑ/
tavutus: jul‧ke‧a

Etymologia[muokkaa]

Johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös sanat julkaista ja julki.^[1]

Kirjakielessä sana on ensi kerran mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605, jossa sen merkitys on ’loistava, juhlallinen’. Nykymerkitys on tullut käyttöön 1700-luvun loppupuolella.^[2]

Käännökset[muokkaa]

1. häpeämätön, röyhkeä

englanti: barefaced, impudent, shameless, brazen, insolent
japani: 図々しい

ukraina: нахабний, зухвалий
venäjä: наглый, дерзкий

Liittyvät sanat[muokkaa]

juljeta

Johdokset[muokkaa]

adverbit: julkeasti
substantiivit: julkeus

Aiheesta muualla[muokkaa]

julkea Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

julkea

(taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä juljeta
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä juljeta
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä juljeta

Viitteet[muokkaa]

↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana julkaista, julki.
↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. s. v. julkea

[1] Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana julkaista, julki.

[2] Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. s. v. julkea

[1]

[2]