julkea

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

julkea (15) (komparatiivi julkeampi, superlatiivi julkein) (taivutus[luo])

  1. häpeämätön, röyhkeä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjulkeɑ/
  • tavutus: jul‧ke‧a

Etymologia[muokkaa]

Johdos samasta vartalosta, josta on muodostettu myös sanat julkaista ja julki.[1]

Kirjakielessä sana on ensi kerran mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa 1605, jossa sen merkitys on ’loistava, juhlallinen’. Nykymerkitys on tullut käyttöön 1700-luvun loppupuolella.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • julkea Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

julkea

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä juljeta
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä juljeta
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä juljeta

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana julkaista, julki.
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. s. v. julkea