irtautua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
irtautua (52-F) (taivutus[luo])
- (myös kuvaannollisesti) siirtymällä tai muulla tavoin hankkiutua irti jostakin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈirt̪ɑu̯ˌt̪uɑ/ tai /ˈirt̪ɑˌut̪uɑ/
- tavutus: ir‧tau‧tu‧a / ir‧ta‧u‧tu‧a