irtautuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]irtautuminen (38)
- teonnimi verbistä irtautua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irtautuminen | irtautumiset |
| genetiivi | irtautumisen | irtautumisten irtautumisien |
| partitiivi | irtautumista | irtautumisia |
| akkusatiivi | irtautuminen; irtautumisen |
irtautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irtautumisessa | irtautumisissa |
| elatiivi | irtautumisesta | irtautumisista |
| illatiivi | irtautumiseen | irtautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irtautumisella | irtautumisilla |
| ablatiivi | irtautumiselta | irtautumisilta |
| allatiivi | irtautumiselle | irtautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irtautumisena (irtautumisna) |
irtautumisina |
| translatiivi | irtautumiseksi | irtautumisiksi |
| abessiivi | irtautumisetta | irtautumisitta |
| instruktiivi | – | irtautumisin |
| komitatiivi | – | irtautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irtautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irtautumis- | |