irtaantua

Suomi

Verbi

irtaantua (52-J) (taivutus[luo])

1. rinnakkaismuoto sanasta irtautua

Ääntäminen

• IPA: /ˈirt̪ɑːnˌt̪uɑ/
• tavutus: ir‧taan‧tu‧a

Etymologia

• sana irta- (vartalo irta- + pääte -antua)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: irtaantuminen

Aiheesta muualla

• irtaantua Kielitoimiston sanakirjassa