instar

Englanti

Substantiivi

instar (monikko instars)

1. (biologia) kehitysvaihe (hyönteisen, kuoren luontien välillä)

   larval instar

Etymologia

latinan kielestä

Espanja

Verbi

instar (1. konjugaatio: ind. prees. yks. 1. pers. insto [luo], ind. pret. yks. 1. pers. insté [luo], part. perf. instado)

1. väittää, inttää
2. vaatia (toistuvasti)

   Viktor Yanukovich insta a Yulia Timoshenko a dimitir de la Jefatura de Gobierno. – Janukovytš vaatii Tymošenkoa eroamaan pääministerin asemasta. (El Mundo, 10.2.2010)