innovo

Latina

Verbi

innovō (I) (akt. prees. inf. innovāre, ind. perf. y. 1. p. innovāvī, part. perf. innovātus) (taivutus[luo])

1. uudistaa, muuttaa

Etymologia

in + novo

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: innovātiō