Siirry sisältöön

ilmi

Wikisanakirjasta
Katso myös: Ilmi, ilmî

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

ilmi (ei vertailuasteita)

  1. julki, esiin, esille
    Kun kävi ilmi, että molemmat suunnittelivat matkaa Tukholmaan, miehet päättivät matkustaa yhdessä.
    Betonirakentamisessa on tänä vuonna tullut ilmi poikkeuksellisen pahoja laatuongelmia. (hs.fi)
    Pettynyt ja raivostunut roomalaisylimys antoi Lucian ilmi vainoojille.
    Rakennus oli ilmiliekeissä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈilmi/
  • tavutus: il‧mi

Etymologia[muokkaa]

  • Sana on ilma-substantiivin i-latiivi ja merkityksenkehitys on ehkä ollut ’ilmaan’ > ’julki’.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

antaa ilmi, ilmeinen, käydä ilmi, tulla ilmi

Yhdyssanat[muokkaa]

ilmiantaja, ilmianto, ilmiasu, ilmielävä, ilmiliekki, ilmiriita, ilmiselvä, ilmisota

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.