ilmetä

Suomi

Verbi

ilmetä (72) (taivutus[luo])

1. tulla ilmi, saada ilmiasunsa
2. esiintyä

Ääntäminen

• IPA: /ˈilmet̪æˣ/
• tavutus: il‧me‧tä

Etymologia

• vrt. ilmi

Käännökset

1. tulla ilmi, saada ilmiasunsa

hollanti: blijken ido: apareskar ranska: arriver, se produire

ruotsi: yppa sig, yppas, framträda, förekomma unkari: megnyilvánul

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: ilmeneminen
• verbit: ilmentää

Yhdyssanat

ilmenemismuoto

Aiheesta muualla

• ilmetä Kielitoimiston sanakirjassa
• ilmetä Suomen etymologisessa sanakirjassa