ilmatila

Suomi

Substantiivi

ilmatila

1. valtion maa- tai merialueen yläpuolella sijaitseva ilma-alue (myös kuvaannollisesti)

   Pohjois-Saksan ilmatila aiotaan sulkea

2. (rakennustekniikka) kahden pinnan välissä oleva vapaa tila

Ääntäminen

• IPA: /ˈilmɑˌt̪ilɑ/
• tavutus: il‧ma‧ti‧la

Etymologia

• yhdyssana sanoista ilma ja tila, käännöslaina

Käännökset

1. valtion maa- tai merialueen yläpuolella sijaitseva ilma-alue

englanti: airspace puola: przestrzeń powietrzna f. ranska: espace aérien m. ruotsi: luftrum saksa: Luftraum m.

tšekki: vzdušný prostor ukraina: повітряний простір m. venäjä: воздушное пространство n. viro: õhuruum

Liittyvät sanat

• ilmaherruus

Yhdyssanat

ilmatilanhallinta, ilmatilaloukkaus

Aiheesta muualla

• ilmatila Kielitoimiston sanakirjassa