hikoilla

Suomi

Hikoileva mies

Verbi

hikoilla (67) (taivutus[luo])

1. erittää hikeä
2. (kuvaannollisesti) uurastaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈhikoi̯lːɑˣ/
• tavutus: hi‧koil‧la

Etymologia

• verbi hiota ((vahva) vokaalivartalo hiko|a- + pääte -illa)

Käännökset

1. erittää hikeä

azeri: tərləmək englanti: sweat kroatia: znojiti se saksa: schwitzen

turkki: terlemek uzbekki: terlamoq viro: higistama

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: hikoileminen, hikoilu
• verbit: hikoiluttaa

Aiheesta muualla

• hikoilla Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1068 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

hikoilla

1. monikon adessiivimuoto sanasta hikka