hikoilu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hikoilu (2)[1]

  1. se, että hikoilee; hien esiintyminen iholla, erityisesti kainaloissa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhikoi̯lu/
  • tavutus: hi‧koi‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hikoilu hikoilut
genetiivi hikoilun hikoilujen
hikoiluiden
hikoiluitten
partitiivi hikoilua hikoiluita
hikoiluja
akkusatiivi hikoilu;
hikoilun
hikoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi hikoilussa hikoiluissa
elatiivi hikoilusta hikoiluista
illatiivi hikoiluun hikoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hikoilulla hikoiluilla
ablatiivi hikoilulta hikoiluilta
allatiivi hikoilulle hikoiluille
muut sijamuodot
essiivi hikoiluna hikoiluina
translatiivi hikoiluksi hikoiluiksi
abessiivi hikoilutta hikoiluitta
instruktiivi hikoiluin
komitatiivi hikoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hikoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hikoilu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2