hemmottelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hemmottelu (2)
- se, että tarjotaan toiselle liikaa materiaa, valinnanvaraa; annetaan kaikki mitä yksilö sattuu haluamaan, toteutetaan kaikki yksilön toiveet; hemmotteleminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhemːot̪ˌt̪elu/
- tavutus: hem‧mot‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hemmottelu | hemmottelut |
| genetiivi | hemmottelun | hemmottelujen hemmotteluiden hemmotteluitten |
| partitiivi | hemmottelua | hemmotteluita hemmotteluja |
| akkusatiivi | hemmottelu; hemmottelun |
hemmottelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hemmottelussa | hemmotteluissa |
| elatiivi | hemmottelusta | hemmotteluista |
| illatiivi | hemmotteluun | hemmotteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hemmottelulla | hemmotteluilla |
| ablatiivi | hemmottelulta | hemmotteluilta |
| allatiivi | hemmottelulle | hemmotteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hemmotteluna | hemmotteluina |
| translatiivi | hemmotteluksi | hemmotteluiksi |
| abessiivi | hemmottelutta | hemmotteluitta |
| instruktiivi | – | hemmotteluin |
| komitatiivi | – | hemmotteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hemmottelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi hemmotella ((vahva) vokaalivartalo hemmottele-) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. hemmotteleminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hemmottelu Kielitoimiston sanakirjassa