erlegen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	erlegst
ind. prees. y. 3. p.	erlegt
ind. imperf. y. 3. p.	erlegte
part. perf.	erlegt
apuverbi	haben

erlegen

1. kaataa, surmata (eläin)

   Die Frau hat einen Elch erlegt.

   Nainen kaatoi hirven.

Ääntäminen

• IPA: [ɛɐ̯ˈleːɡn̩], [ɛɐ̯ˈleːɡŋ̩]

• tavutus: er‧le‧gen

Etymologia

er- + legen

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: auferlegen