epäluulo

Suomi

Substantiivi

epäluulo

1. huono, epäedullinen luulo, arvelu tai otaksuma

   Epäluulo vieraita kohtaan saattaa aiheuttaa turhia epäilyksiä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈepæˌluːlo/
• tavutus: e‧pä‧luu‧lo

Etymologia

yhdyssana sanoista epä- ja luulo

Käännökset

1. huono, epäedullinen luulo, arvelu tai otaksuma

englanti: suspicion, mistrust espanja: sospecha f. ruotsi: misstänksamhet, misstro

saksa: Argwohn m. venäjä: подозрение n., недоверие n. viro: umbusk

Liittyvät sanat

• epä
• epäily
• epäilys
• luulo

Johdokset

• adjektiivit: epäluuloinen

Aiheesta muualla

• epäluulo Kielitoimiston sanakirjassa