elintila

Suomi

Substantiivi

elintila

1. yhteisön, kansan tai vastaavan elämiseen käytettävissä oleva tila, pääasiassa peltoviljelyssä ravinnontuotantoon käytettävä ala

Ääntäminen

• IPA: /ˈelinˌt̪ilɑ/
• tavutus: e‧lin‧ti‧la

Etymologia

yhdyssana sanoista elin ja tila

Käännökset

1. elämiseen käytettävissä oleva tila

saksa: Lebensraum m.

Liittyvät sanat

• elinetu

Aiheesta muualla

• elintila Kielitoimiston sanakirjassa
• elintila Tieteen termipankissa