elev

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui elev
määräinen	elevului
monikko	unor elevi
määräinen	elevilor

elev m. (määräinen: elevul, monikko: elevi, määräinen: elevii)

1. oppilas, koululainen

Etymologia

• ranskan élève (DEX)

Liittyvät sanat

• (tyttö) elevă
• şcolar

Ruotsi

Substantiivi

elev yl. (3) (yks. määr. eleven[luo], mon. epämäär. elever[luo], mon. määr. eleverna[luo])

1. oppilas

Etymologia

• ranskan élève

Aiheesta muualla

• elev Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viro

Adjektiivi

elev (gen eleva, part elevat)

1. eloisa, riemukas; virkeä, pirteä, eläväinen

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 2 (õpik) õpik

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	elev	elevad
genetiivi	eleva	elevate
partitiivi	elevat	elevaid
illatiivi	elevasse	elevatesse elevaisse
inessiivi	elevas	elevates elevais
elatiivi	elevast	elevatest elevaist
allatiivi	elevale	elevatele elevaile
adessiivi	eleval	elevatele elevail
ablatiivi	elevalt	elevatelt elevailt
translatiivi	elevaks	elevateks elevaiks
terminatiivi	elevani	elevateni
essiivi	elevana	elevatena
abessiivi	elevata	elevateta
komitatiivi	elevaga	elevatega

Liittyvät sanat

• elevus