einhergehen

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	geht einher
ind. imperf. y. 3. p.	ging einher
part. perf.	einhergegangen
apuverbi	sein

einher|gehen

1. (ylätyyliä) mit (d) einhergehen: tapahtua samanaikaisesti jnk kanssa, liittyä kiinteästi jhk, tuoda mukanaan jnk, tulla jnk mukana

   Die Grippe ist mit Fieber einhergegangen.

   Kuume tuli flunssan mukana. t. Flunssa toi mukanaan kuumeen.