dico

Ido

Substantiivi

dico (yksikön akkusatiivi dicon; monikko dici, monikon akkusatiivi dicin)

1. sanominen, kertominen

Italia

Verbi

dico

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire

Latina

Verbi

dīcō (III) (akt. prees. inf. dīcere, ind. perf. y. 1. p. dīxī, part. perf. dīctus) (taivutus[luo])

1. puhua

   haec dixit in synagoga docens in Capharnaum

   Näin [Jeesus] puhui opettaessaan Kapernaumin synagogassa. – Joh. 6:59

2. sanoa

Ranska

Substantiivi

dico m. (monikko dicos[luo])

1. (arkikieltä) sanakirja

Etymologia

arkikielinen lyhennys, dictionnaire + -o