ahel

Viro

Substantiivi

ahel (gen. ahela, part. ahelat)

1. kahle
2. kettinki
3. ketju

   süsinikuahel ‒ (kem.) hiiliketju

   sündmuste ahel ‒ tapahtumien ketju

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 2 (õpik) õpik

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	ahel	ahelad
genetiivi	ahela	ahelate
partitiivi	ahelat	ahelaid
illatiivi	ahelasse	ahelatesse ahelaisse
inessiivi	ahelas	ahelates ahelais
elatiivi	ahelast	ahelatest ahelaist
allatiivi	ahelale	ahelatele ahelaile
adessiivi	ahelal	ahelatele ahelail
ablatiivi	ahelalt	ahelatelt ahelailt
translatiivi	ahelaks	ahelateks ahelaiks
terminatiivi	ahelani	ahelateni
essiivi	ahelana	ahelatena
abessiivi	ahelata	ahelateta
komitatiivi	ahelaga	ahelatega

Etymologia

Kantagermaanin *χāχilaz (→ muinaisyläsaksan hāhala, hāhla → suomen haahla, mahd. myös kahle).

Liittyvät sanat

• kett
• rida

Aiheesta muualla

• ahel Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• ahel sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)