kahle
Suomi
[muokkaa].jpg)
Substantiivi
[muokkaa]kahle (48)
- liikkumisen rajoittamiseksi esim. nilkkoihin ja ranteisiin kiinnitettäviä rautalenkkejä, joista vanki tms. sidotaan kettingillä
- (kuvaannollisesti) vapautta rajoittava, sitova tekijä
- Perinteiden kahleet.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑhleˣ/
- tavutus: kah‧le
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahle | kahleet |
| genetiivi | kahleen | kahleiden kahleitten |
| partitiivi | kahletta | kahleita |
| akkusatiivi | kahle; kahleen |
kahleet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahleessa | kahleissa |
| elatiivi | kahleesta | kahleista |
| illatiivi | kahleeseen | kahleisiin kahleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahleella | kahleilla |
| ablatiivi | kahleelta | kahleilta |
| allatiivi | kahleelle | kahleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahleena | kahleina |
| translatiivi | kahleeksi | kahleiksi |
| abessiivi | kahleetta | kahleitta |
| instruktiivi | – | kahlein |
| komitatiivi | – | kahleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kahlee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kahlet- | |