palaa

Suomi

Verbi

1. (aineesta) yhtyä happeen nopeasti, olla liekeissä, olla tulessa
2. kärytä, haista palaneelta, päästää savua

   Käämit paloivat.

3. tuhoutua palamalla

   Sauna paloi.

4. hohtaa valoa

   Auton bensavalo palaa.

5. jäädä kiinni
6. (pesäpallo) menettää pesäturva
7. (polttopallo) joutua pois pelistä palloon osumisen vuoksi
8. (taivutusmuoto) Yksikön kolmannen persoonan preesens sanasta palata'

• (valosta) loistaa, valaista

• substantiivit: palo
• verbit: frekventatiivinen palella

Käännökset

tulesta

englanti: burn espanja: quemar(se) italia: ranska:

ruotsi: saksa: turkki: yanmak venäjä: сгорать, *сгореть

valosta

englanti: light espanja: italia: ranska:

ruotsi: saksa: turkki: yakmak venäjä: гореть, сиять, *светить

palaa

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä palata
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä palata
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä palata
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä palata

Niue

Substantiivi

palaa

1. höyhen