Liite:Verbitaivutus/suomi/marmoroitua

Persoonamuodot

Indikatiivi
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	marmoroidun	en marmoroidu	minä	olen marmoroitunut	en ole marmoroitunut
sinä	marmoroidut	et marmoroidu	sinä	olet marmoroitunut	et ole marmoroitunut
hän	marmoroituu	ei marmoroidu	hän	on marmoroitunut	ei ole marmoroitunut
me	marmoroidumme	emme marmoroidu	me	olemme marmoroituneet	emme ole marmoroituneet
te Te	marmoroidutte -"-	ette marmoroidu -"-	te Te	olette marmoroituneet olette marmoroitunut	ette ole marmoroituneet ette ole marmoroitunut
he	marmoroituvat	eivät marmoroidu	he	ovat marmoroituneet	eivät ole marmoroituneet

passiivi	marmoroidutaan	ei marmoroiduta	passiivi	on marmoroiduttu	ei ole marmoroiduttu
imperfekti			pluskvamperfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	marmoroiduin	en marmoroitunut	minä	olin marmoroitunut	en ollut marmoroitunut
sinä	marmoroiduit	et marmoroitunut	sinä	olit marmoroitunut	et ollut marmoroitunut
hän	marmoroitui	ei marmoroitunut	hän	oli marmoroitunut	ei ollut marmoroitunut
me	marmoroiduimme	emme marmoroituneet	me	olimme marmoroituneet	emme olleet marmoroituneet
te Te	marmoroiduitte -"-	ette marmoroituneet ette marmoroitunut	te Te	olitte marmoroituneet olitte marmoroitunut	ette olleet marmoroituneet ette olleet marmoroitunut
he	marmoroituivat	eivät marmoroituneet	he	olivat marmoroituneet	eivät olleet marmoroituneet

passiivi	marmoroiduttiin	ei marmoroiduttu	passiivi	oli marmoroiduttu	ei ollut marmoroiduttu

Konditionaali
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	marmoroituisin	en marmoroituisi	minä	olisin marmoroitunut	en olisi marmoroitunut
sinä	marmoroituisit	et marmoroituisi	sinä	olisit marmoroitunut	et olisi marmoroitunut
hän	marmoroituisi	ei marmoroituisi	hän	olisi marmoroitunut	ei olisi marmoroitunut
me	marmoroituisimme	emme marmoroituisi	me	olisimme marmoroituneet	emme olisi marmoroituneet
te Te	marmoroituisitte -"-	ette marmoroituisi -"-	te Te	olisitte marmoroituneet olisitte marmoroitunut	ette olisi marmoroituneet ette olisi marmoroitunut
he	marmoroituisivat	eivät marmoroituisi	he	olisivat marmoroituneet	eivät olisi marmoroituneet

passiivi	marmoroiduttaisiin	ei marmoroiduttaisi	passiivi	olisi marmoroiduttu	ei olisi marmoroiduttu

Potentiaali
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	marmoroitunen	en marmoroitune	minä	lienen marmoroitunut	en liene marmoroitunut
sinä	marmoroitunet	et marmoroitune	sinä	lienet marmoroitunut	et liene marmoroitunut
hän	marmoroitunee	ei marmoroitune	hän	lienee marmoroitunut	ei liene marmoroitunut
me	marmoroitunemme	emme marmoroitune	me	lienemme marmoroituneet	emme liene marmoroituneet
te Te	marmoroitunette -"-	ette marmoroitune -"-	te Te	lienette marmoroituneet lienette marmoroitunut	ette liene marmoroituneet ette liene marmoroitunut
he	marmoroitunevat	eivät marmoroitune	he	lienevät marmoroituneet	eivät liene marmoroituneet

passiivi	marmoroiduttaneen	ei marmoroiduttane	passiivi	lienee marmoroiduttu	ei liene marmoroiduttu

infinitiivit				partisiipit
		aktiivi	passiivi		aktiivi	passiivi
1.		marmoroitua		preesens	marmoroituva	marmoroiduttava
pitkä 1.		marmoroituakseen¹		perfekti	marmoroitunut	marmoroiduttu
2.	inessiivi	marmoroituessa²	marmoroiduttaessa	agentti	marmoroituma⁴
2.	instruktiivi	marmoroituen	–	kielteinen agentti	marmoroitumaton
3.	inessiivi	marmoroitumassa	–	¹⁾ käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto ²⁾ voidaan käyttää omistusliitteen kanssa ³⁾ käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto ⁴⁾ käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"
	elatiivi	marmoroitumasta	–
	illatiivi	marmoroitumaan	–
	adessiivi	marmoroitumalla	–
	abessiivi	marmoroitumatta	–
	instruktiivi	marmoroituman	marmoroiduttaman
4.		marmoroituminen
5		marmoroitumaisillaan³