Liite:Verbitaivutus/suomi/kitua

Wikisanakirjasta
Vartalot
vokaalivartalo -
heikko vokaalivartalo kidu-
vahva vokaalivartalo kitu-
konsonanttivartalo -

Persoonamuodot[muokkaa]

Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kidun en kidu minä olen kitunut en ole kitunut
sinä kidut et kidu sinä olet kitunut et ole kitunut
hän kituu ei kidu hän on kitunut ei ole kitunut
me kidumme emme kidu me olemme kituneet emme ole kituneet
te
Te
kidutte
-"-
ette kidu
-"-
te
Te
olette kituneet
olette kitunut
ette ole kituneet
ette ole kitunut
he kituvat eivät kidu he ovat kituneet eivät ole kituneet
passiivi kidutaan ei kiduta passiivi on kiduttu ei ole kiduttu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kiduin en kitunut minä olin kitunut en ollut kitunut
sinä kiduit et kitunut sinä olit kitunut et ollut kitunut
hän kitui ei kitunut hän oli kitunut ei ollut kitunut
me kiduimme emme kituneet me olimme kituneet emme olleet kituneet
te
Te
kiduitte
-"-
ette kituneet
ette kitunut
te
Te
olitte kituneet
olitte kitunut
ette olleet kituneet
ette olleet kitunut
he kituivat eivät kituneet he olivat kituneet eivät olleet kituneet
passiivi kiduttiin ei kiduttu passiivi oli kiduttu ei ollut kiduttu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kituisin en kituisi minä olisin kitunut en olisi kitunut
sinä kituisit et kituisi sinä olisit kitunut et olisi kitunut
hän kituisi ei kituisi hän olisi kitunut ei olisi kitunut
me kituisimme emme kituisi me olisimme kituneet emme olisi kituneet
te
Te
kituisitte
-"-
ette kituisi
-"-
te
Te
olisitte kituneet
olisitte kitunut
ette olisi kituneet
ette olisi kitunut
he kituisivat eivät kituisi he olisivat kituneet eivät olisi kituneet
passiivi kiduttaisiin ei kiduttaisi passiivi olisi kiduttu ei olisi kiduttu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä kitunen en kitune minä lienen kitunut en liene kitunut
sinä kitunet et kitune sinä lienet kitunut et liene kitunut
hän kitunee ei kitune hän lienee kitunut ei liene kitunut
me kitunemme emme kitune me lienemme kituneet emme liene kituneet
te
Te
kitunette
-"-
ette kitune
-"-
te
Te
lienette kituneet
lienette kitunut
ette liene kituneet
ette liene kitunut
he kitunevat eivät kitune he lienevät kituneet eivät liene kituneet
passiivi kiduttaneen ei kiduttane passiivi lienee kiduttu ei liene kiduttu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä kidu älä kidu sinä
hän kitukoon älköön kituko hän olkoon kitunut älköön olko kitunut
me kitukaamme älkäämme kituko me
te
Te
kitukaa
-"-
älkää kituko
-"-
te
Te
he kitukoot älkööt kituko he olkoot kituneet älkööt olko kituneet
passiivi kiduttakoon älköön kiduttako passiivi olkoon kiduttu älköön olko kiduttu

Nominaalimuodot[muokkaa]

infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. kitua preesens kituva kiduttava
pitkä 1. kituakseen1 perfekti kitunut kiduttu
2. inessiivi kituessa2 kiduttaessa agentti kituma4
instruktiivi kituen kielteinen agentti kitumaton
3. inessiivi kitumassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi kitumasta
illatiivi kitumaan
adessiivi kitumalla
abessiivi kitumatta
instruktiivi kituman kiduttaman
4. kituminen
5 kitumaisillaan3