Liite:Verbitaivutus/suomi/erikoistua

Persoonamuodot[muokkaa]

Indikatiivi
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	erikoistun	en erikoistu	minä	olen erikoistunut	en ole erikoistunut
sinä	erikoistut	et erikoistu	sinä	olet erikoistunut	et ole erikoistunut
hän	erikoistuu	ei erikoistu	hän	on erikoistunut	ei ole erikoistunut
me	erikoistumme	emme erikoistu	me	olemme erikoistuneet	emme ole erikoistuneet
te Te	erikoistutte -"-	ette erikoistu -"-	te Te	olette erikoistuneet olette erikoistunut	ette ole erikoistuneet ette ole erikoistunut
he	erikoistuvat	eivät erikoistu	he	ovat erikoistuneet	eivät ole erikoistuneet

passiivi	erikoistutaan	ei erikoistuta	passiivi	on erikoistuttu	ei ole erikoistuttu
imperfekti			pluskvamperfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	erikoistuin	en erikoistunut	minä	olin erikoistunut	en ollut erikoistunut
sinä	erikoistuit	et erikoistunut	sinä	olit erikoistunut	et ollut erikoistunut
hän	erikoistui	ei erikoistunut	hän	oli erikoistunut	ei ollut erikoistunut
me	erikoistuimme	emme erikoistuneet	me	olimme erikoistuneet	emme olleet erikoistuneet
te Te	erikoistuitte -"-	ette erikoistuneet ette erikoistunut	te Te	olitte erikoistuneet olitte erikoistunut	ette olleet erikoistuneet ette olleet erikoistunut
he	erikoistuivat	eivät erikoistuneet	he	olivat erikoistuneet	eivät olleet erikoistuneet

passiivi	erikoistuttiin	ei erikoistuttu	passiivi	oli erikoistuttu	ei ollut erikoistuttu

Konditionaali
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	erikoistuisin	en erikoistuisi	minä	olisin erikoistunut	en olisi erikoistunut
sinä	erikoistuisit	et erikoistuisi	sinä	olisit erikoistunut	et olisi erikoistunut
hän	erikoistuisi	ei erikoistuisi	hän	olisi erikoistunut	ei olisi erikoistunut
me	erikoistuisimme	emme erikoistuisi	me	olisimme erikoistuneet	emme olisi erikoistuneet
te Te	erikoistuisitte -"-	ette erikoistuisi -"-	te Te	olisitte erikoistuneet olisitte erikoistunut	ette olisi erikoistuneet ette olisi erikoistunut
he	erikoistuisivat	eivät erikoistuisi	he	olisivat erikoistuneet	eivät olisi erikoistuneet

passiivi	erikoistuttaisiin	ei erikoistuttaisi	passiivi	olisi erikoistuttu	ei olisi erikoistuttu

Potentiaali
preesens			perfekti
persoona	myönteinen	kielteinen	persoona	myönteinen	kielteinen
minä	erikoistunen	en erikoistune	minä	lienen erikoistunut	en liene erikoistunut
sinä	erikoistunet	et erikoistune	sinä	lienet erikoistunut	et liene erikoistunut
hän	erikoistunee	ei erikoistune	hän	lienee erikoistunut	ei liene erikoistunut
me	erikoistunemme	emme erikoistune	me	lienemme erikoistuneet	emme liene erikoistuneet
te Te	erikoistunette -"-	ette erikoistune -"-	te Te	lienette erikoistuneet lienette erikoistunut	ette liene erikoistuneet ette liene erikoistunut
he	erikoistunevat	eivät erikoistune	he	lienevät erikoistuneet	eivät liene erikoistuneet

passiivi	erikoistuttaneen	ei erikoistuttane	passiivi	lienee erikoistuttu	ei liene erikoistuttu

infinitiivit				partisiipit
		aktiivi	passiivi		aktiivi	passiivi
1.		erikoistua		preesens	erikoistuva	erikoistuttava
pitkä 1.		erikoistuakseen¹		perfekti	erikoistunut	erikoistuttu
2.	inessiivi	erikoistuessa²	erikoistuttaessa	agentti	erikoistuma⁴
2.	instruktiivi	erikoistuen	–	kielteinen agentti	erikoistumaton
3.	inessiivi	erikoistumassa	–	¹⁾ käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto ²⁾ voidaan käyttää omistusliitteen kanssa ³⁾ käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto ⁴⁾ käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"
	elatiivi	erikoistumasta	–
	illatiivi	erikoistumaan	–
	adessiivi	erikoistumalla	–
	abessiivi	erikoistumatta	–
	instruktiivi	erikoistuman	erikoistuttaman
4.		erikoistuminen
5		erikoistumaisillaan³