Siirry sisältöön

Erlaubnis

Wikisanakirjasta

Saksa

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi die Erlaubnis die Erlaubnisse
akkusatiivi die Erlaubnis die Erlaubnisse
datiivi der Erlaubnis den Erlaubnissen
genetiivi der Erlaubnis der Erlaubnisse
26

Erlaubnis f. (monikko Erlaubnisse)

  1. lupa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ɛɐ̯ˈlaʊ̯pnɪs]
  • tavutus: Er‧laub‧nis

Etymologia

[muokkaa]

verbin erlauben vartalosta erlaub- ja suffiksista -nis

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]