Siirry sisältöön

Erlaubnis

Wikisanakirjasta

Saksa

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
nominatiividie Erlaubnisdie Erlaubnisse
akkusatiividie Erlaubnisdie Erlaubnisse
datiivider Erlaubnisden Erlaubnissen
genetiivider Erlaubnisder Erlaubnisse
26

Erlaubnis f. (monikko Erlaubnisse)

  1. lupa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ɛɐ̯ˈlaʊ̯pnɪs]
  • tavutus: Er‧laub‧nis

Etymologia

[muokkaa]

verbin erlauben vartalosta erlaub- ja suffiksista -nis

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]