Elen

Hollanti

Erisnimi

Elen

1. yksi kaupunginosista Dilsen-Stokkemin kaupungissa, Belgiassa

Ruotsi

Erisnimi

Elen

1. neutraali etunimi
2. ruotsalainen sukunimi

Saksa

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	das Elen	die Elen
akkusatiivi	das Elen	die Elen
datiivi	dem Elen	den Elen
genetiivi	des Elens	der Elen
12

Elen n. (monikko Elen)

1. (vanhahtava, runollinen) hirvi

Etymologia

• samaa tarkoittavasta samogiitin sanasta elnis < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *eln-

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (yleiskieltä) Elch

Sloveeni

Erisnimi

Elen f. (taipumaton)

1. naisen etunimi

Erisnimi

Elen

1. monikon genetiivimuoto sanasta Elena
2. (taivutusmuoto) kaksikon genetiivi sanasta Elena