ابن
 |
Arabia[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
اِبْن (ibn) m. (monikko بَنُون (banūn))
- poika (jonkun oma miespuolinen lapsi tai jälkeläinen)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus – اِبْن | |||
|---|---|---|---|
| epämääräinen taivutus | |||
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | اِبْنٌ (ibnun) |
بَنُونٌ (banūnun) | |
| akkusatiivi | اِبْنًا (ibnan) |
بَنُونًا (banūnan) | |
| genetiivi | اِبْنٍ (ibnin) |
بَنُونٍ (banūnin) | |
| määräinen taivutus | |||
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |
| akkusatiivi | اَلْاِبْنُ (al-ibnu) |
اَلْبَنُونُ (al-banūnu) | |
| akkusatiivi | اَلْاِبْنَ (al-ibna) |
اَلْبَنُونَ (al-banūna) | |
| genetiivi | اَلْاِبْنِ (al-ibni) |
اَلْبَنُونِ (al-banūni) | |