глагол

Bulgaria

Substantiivi

глагол m.

1. (kielitiede) verbi, teonsana

Etymologia

• slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Makedonia

глагол m.

1. (kielitiede) verbi, teonsana

Ääntäminen

• IPA: [ˈɡɫaɡɔɫ]

Etymologia

• slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Serbokroaatti

Substantiivi

гла̏гол m.

1. (kielitiede) verbi, teonsana

Ääntäminen

• IPA: /ɡlâɡol/

Tavutus

• tavutus: гла‧гол

Etymologia

• slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Venäjä

Substantiivi

глаго́л m.

1. (kielitiede) verbi, teonsana

   Глагол в русском языке выражается в формах вида, лица, рода, числа, наклонения, времени, залога.

   Venäjän kielen verbit taipuvat aspektissa, persoonassa, suvussa, luvussa, moduksessa, aikamuodossa ja pääluokassa.

Taivutus

eloton	yksikkö	monikko
nominatiivi	глаго́л	глаго́лы
genetiivi	глаго́ла	глаго́лов
datiivi	глаго́лу	глаго́лам
akkusatiivi	глаго́л	глаго́лы
instrumentaali	глаго́лом	глаго́лами
prepositionaali	глаго́ле	глаго́лах

Etymologia

• muinaiskirkkoslaavin sanasta ⰳⰾⰰⰳⱁⰾⱏ (glagolŭ) (’puhe’; ’sana’; ’opetus’) < slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

• (vanhentunut) глаголъ