Siirry sisältöön

глагол

Wikisanakirjasta

Bulgaria

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

глагол m.

  1. (kielitiede) verbi, teonsana

Etymologia

[muokkaa]
  • slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Makedonia

[muokkaa]

глагол m.

  1. (kielitiede) verbi, teonsana

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ˈɡɫaɡɔɫ]

Etymologia

[muokkaa]
  • slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Serbokroaatti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

гла̏гол m.

  1. (kielitiede) verbi, teonsana

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ɡlâɡol/
Tavutus
[muokkaa]
  • tavutus: гла‧гол

Etymologia

[muokkaa]
  • slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Venäjä

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

глаго́л m.

  1. (kielitiede) verbi, teonsana
    Глагол в русском языке выражается в формах вида, лица, рода, числа, наклонения, времени, залога.
    Venäjän kielen verbit taipuvat aspektissa, persoonassa, suvussa, luvussa, moduksessa, aikamuodossa ja pääluokassa.

Taivutus

[muokkaa]
elotonyksikkömonikko
nominatiiviглаго́лглаго́лы
genetiiviглаго́лаглаго́лов
datiiviглаго́луглаго́лам
akkusatiiviглаго́лглаго́лы
instrumentaaliглаго́ломглаго́лами
prepositionaaliглаго́леглаго́лах

Etymologia

[muokkaa]
  • muinaiskirkkoslaavin sanasta ⰳⰾⰰⰳⱁⰾⱏ (glagolŭ) (’puhe’; ’sana’; ’opetus’) < slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Rinnakkaiset kirjoitusasut
[muokkaa]