ylimielinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

ylimielinen (38) (komparatiivi ylimielisempi, superlatiivi ylimielisin) (taivutus[luo])

  1. omasta ylemmyydestään varma, muihin väheksyen suhtautuva
    Ylimielinen käytös, kohtelu, hymy
    Hänestä on tullut ylimielinen voittonsa jälkeen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈyliˌmie̯linen/
  • tavutus: y‧li‧mie‧li‧nen

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
  • (muihin väheksyen suhtautuva) nöyrä
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]