superbo m., superba f. [luo] (monikko superbi m. [luo], superbe f.[luo])
- ylpeä, ylimielinen
- suurenmoinen, mahtava, upea
superbō
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta superbus
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta superbus
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta superbus
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta superbus