yksitoikkoinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

yksitoikkoinen

  1. samanlaisena, tasaisena jatkuva; monotoninen, ikävystyttävä

Etymologia[muokkaa]

Lukusana yksi + toikkoinen, joka on johdos ojollaan olemista ilmaisevasta sanavartalosta. Samasta vartalosta on muodostettu myös sanat tojottaa, toikottaa ja toikkaroida.[1]

Sana esiintyy ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa merkityksessä ’yksinkertainen’ vuonna 1745 muodossa yksitokkoinen. Nykymerkityksessa sana tunnetaan Julius Krohnin käyttämänä vuodelta 1862.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.